5. huhtikuuta 2010

Lord Edgware Dies

Pitkästä aikaa kirja-arvostelu by SkedeL... Vähän tahmaista ollut tuo lukeminen tämän vuoden alussa, mutta nyt tuntuu olevan Christie-putki aluillaan, joten watch out Sophia!

Lordin kuolema (Lord Edgware Dies) on melko klassista Agatha Christietä eikä tämä ole lainkaan huono asia. Kirjassa Hercule Poirot saa toimeksiannon yrittää taivutella Jane Wilkinsonin, kuuluisan näyttelijättären ja lady Edgwaren, aviomies lordi Egdware avioeroon. Kun Poirot saapuu lordin luo neuvottelemaan asiasta, hän saa hämmästyksekseen kuulla, että lordi on jo suostunut avioeroon ja laittanut asiasta kirjeenkin ladylleen. Tämä hämmästyttää Poirot'a, eikä hämmästys ainakaan vähene kun pian (kuten kirjan nimestä ehkä pystyy päättelemäänkin) lordi Edgware kuolee. Henkilökunta voi vannoa nähneensä Jane Wilkinsonin lordin talolla hieman ennen hänen kuolemaansa, mutta toisaalta eräs rikas sir Montagu Corner vieraineen on varma, että Jane oli hänen juhlillaan. Mukaan tempautuu Janen pari päivää sitten tavannut imitoija Carlotta Adams, joka piakkoin kohtaa loppunsa, sekä monia muita, mainittakoon näyttelijä Bryan Martin, muuan Donald Ross, Janen tuleva aviomies (ja sosiaalisesti ei kovin ansioitunut) Mertonin herttua ja poikansa avioliittoa Janen kanssa äärimmäisesti vastustava Mertonin leskiherttuatar. Vaikka Japp ja Hastings luulevat Poirot'n jo hieman pimahtaneen tämän hypähtäessä teoriasta toiseen kuin vuorikauris, loppujen lopuksi draaman mestari, harmaiden aivosolujen kuningas ja rikollisten kauhu monsieur Hercule Poirot todistaa kaikille olevansa täysin järjissään.

Kuten Christien kirjat yleensäkin, tämäkin oli koukuttava ja yllättävä. Ei voi kuin miettiä, että millaiset aivot tällaisia juonia keksivät? Joka tapauksessa dear Dame Christie, I salute you!

Tähtiä:
*****/5

- SkedeL

Ei kommentteja: