Mökkilukemisia

Heippa pitkästä aikaa!
En ole hirveästi viimeaikoina ehtinyt (lue: jaksanut) kirjoitella arvosteluja tai mitään muutakaan saatikka skannata kirjankansia (asia, jossa olen laiska yleensäkin) mutta olen kyllä lukuhaasteeseen aina päivitellyt lukemisiani. Viimeisin Christie-urakkani, Ikiyö, jätti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja sitä edeltänyt herkku Totuus Hallavan hevosen majatalosta velmuili tiensä myöskin sydämeeni. Molempia suosittelen lämpimästi mökillä luettavaksi, mutta varaa toki hyvää, rauhoittavaa seuraa mukaan jos sinua hirvittää helposti!

Kuten sanottua, kirjankansien skannailu ei ole niin kovin jännää tai mielenkiintoista että olisin sitä viimeaikoina viitsinyt tehdä, joten halpamaisesti nappasin eri kirjankannen kuvan... mutta puolustaudun sillä että tuonkin Winnie-the-Poohin on kuvittanut Ernest H. Shepard ja kuvista päätellen tuo lienee sama kirja jota itse luen. Oman Nalle Puhini, The Complete Winnie-the-Poohin sain alakoulusta englanninkielen stipendiksi ja olen nyt pitänyt sitä mökkilukemisenani (lue: tomuttunut kirjahyllyssä useita vuosia...). Kuitenkin näitä keveitä juttuja on ihan mukava lukea mökillä, ja kun ne on englanniksi niin siitä saa hyvän syyn lukea niitä. Eli go ahead, laddies and ladies, I recommend this book warmly!

Mitäpä muuta mökille? No sarjakuvia tietysti! Mangaa ja/tai länsimaista. Mm-mm! Mikäli et ole vielä täysin kyllästynyt alati toistuviin romanttisiin juonikuvioihin, kannattaa kokeilla myös Harlequineja. Kirpparilta löydät parhaimmillaan kaksi tai jopa kolme eurolla, mutta varo kiskureita: 4-5€ yhdestä Harlequinista on paljon!

Sitten itse mökkilukemisesta. Itse suosittelen lämpimästi, että illalla lukiessa sytytät kynttilän ja painut kauemmas muusta porukasta - tai sitten vain suljet heidät henkisesti pois ja eläydyt täysillä kirjaan! Suosittelen lämpimästi, etenkin kirjojen kuten Totuus Hallavan hevosen majatalosta tapauksessa.

Kurja juttu

Jacqueline Wilson - Kurja juttu
Tähdet: 1/5

Jacqueline Wilsonin kirjat on olleet mun lemppareita viimeisen viiden vuoden aikana. Ilmeisesti oon kuitenkin jo kasvanut niiden ohi, koska juoni alkoi tuntua liian tylsältä ja lapsekkaalta. Lisäksi välillä on ärsyttänyt sen, että melkein kaikissa Wilsonin kirjoissa on samoja piirteitä: syrjitty päähenkilö ja vanhempien ongelmia. Niin myös tässä: Emin perhe elää onnellista elämää, kunnes joulupäivänä Em kuulee isänsä puhumassa hempeästi jollekin muulle naiselle, kuin äidilleen. Emin isä muuttaa pois, ja ainoa, joka ei ikävöi häntä, on kiukkuinen mummi. Em ei myöskään ole koulussa suosittu, sillä hän on ylipainoinen ja keksii tarinoita. Kurja juttu ei kerro vain hajoavasta perheestä, vaan myös kirjalliset lahjansa löytävästä tytöstä, joka alkaa kirjoittaa ylös keksimiään tarinoita ja uskoa niihin.

Kuten mainitsin jo, kirja oli yllättävän tylsä, mutta tarkemmin ajatellen melko samanlainen, kuin muut saman kirjailijan teokset. En oikein osaa nyt suositella tätä muille, kuin Wilsonin kirjoista tykkääville ja niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjan teemasta.

- Sophia

Odota, Audrey!

Robin Benway - Bonusraita
Tähdet: 4/5

Audrey on tavallinen, 16-vuotias tyttö, joka elää tavallista 16-vuotiaan tytön elämää. Hän käy koulua, omistaa maailman parhaan bestiksen ja seurustelee melko tuntemattoman muusikko-Evanin kanssa. Kun Audrey päättää jättää Evanin, tämä kirjoittaa erosta bändin uuden hitin, "Odota, Audrey!", ja Audreystä tulee melkeinpä kuuluisampi, kuin Evaninsta ja tämän bändistä, Do-Goodersista. Audrey joutuu koko Amerikan suurennuslasin alle, ja kaikki hänen liikkeensä päätyvät juorulehtien kanteen. Kun hullunmylly on pilata Audreyn välit hänelle tärkeimpiin ihmisiin, hän aikoo tehdä asialle jotain.

Audrey on ihanan sympaattinen hahmo, johon on helppo samaistua. Tällaiseen kirjaan ei voisi kuvitellakaan mitään muuta, kuin minä-kertojan. Kaikki julkisuus on Audreylle uutta, ja hän haluaa vain pysyä poissa kameroista. Kirja on kirjoitettu kiinnostavaksi lukea, ja siitä on vaikea irroittautua.
Minun, joka aina ylistän huumorin kukkaa, makuun huumoria olisi voinut olla enemmän, mutta en toisaalta olisi varma, olisiko se sopinut kirjan teemaan. Olisi myös ollut aika raivostuttavaa, jos Audrey olisii vääntänyt vitsin kaikista vastoinkäymisistä, sekään ei ole pidemmän päälle hyvä.
Suosittelen tätä kirjaa ennen kaikkea kaikille niillä, jotka haluavat julkkikseksi, haha. :D

- Sophia

Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä

Louise Rennison - Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä, Georgia Nicholsonin salatut elämät
Tähdet: 4½/5

(Sori huono kuva, ei olla oikein väleissä skannerin kanssa.) Kun eilen kävin kirjastossa, etsin jotain piristävää lukemista kesäksi - jos kirja on vähänkään tylsä, niin erityisesti kesällä en jaksa antaa uusia mahdollisuuksia. Lisäksi viimeksi lukemani R.I.P. sai mut taas kiinnostumaan nuorten elämästä kertovista kirjoista. Näillä kriteereillä Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä on aivan huippu!

Georgia Nicholson on 14-vuotias tyttö, joka elää normaalia teinin elämää, ja kirjoittaa hulvatonta päiväkirjaa. Päiväkirjan sivuilla seikkailevat Georgian lisäksi hänen paras ystävänsä Jas sekä muut kaverit, jättimäinen ja kiukkuinen Angus-kissa, nolot vanhemmat, herttainen, Georgian sänkyyn pissivä pikkusisko-Libby sekä tietysti niitä jumalaisia jätkiä. Georgia on vilkas ja hauska tyttö, jonka huumorintaju vie hänet aina välillä rehtorin kansliaan.
Georgia on uskollinen päiväkirjan pitäjä: välillä ihmettelee, voiko joku oikeasti kirjoittaa noin paljon päiväkirjaan, tyyliin "Kävelen nyt kohti hänen kotioveaan..."

Huonoja puolia on oikeastaan vaikeaa löytää ja mainita, koska itselleni ainakin tää kirja kolahti täysillä. Nauroin vähän väliä ääneen, mutta täysiä viittä tähteä en antanut siksi, että olisin toivonut, että kirja olisi välillä myös vähän itkettänyt. Georgia kuitenkin kertoo ikävämmätkin jutut niin hauskasti, että ei tarvinnut pelätä meikkien leviämistä.
Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä on Georgia Nicholsonin salatut elämät -sarjan ensimmäinen osa. Aion lainata seuraaviakin osia, mutta mietin vain, voivatko ne olla kovin erilaisia. Toisaalta Georgian juttuja on ihana lukea, ja ne ovat hauskoja juuri tuollaisina, mutta toivottavasti kirjailijalta eivät lopu vitsit kesken.
Suosittelen kaikille huumorista ja nuortenkirjoista pitäville!

- Sophia

One, Two, Buckle My Shoe...

Agatha Christie - Mabellen kahdet kasvot
(One, Two, Buckle My Shoe, 1940-1941)
Tähdet: 4/5

Kuten kaikesta voi päätellä, olen taas lievissä Christie-tunnelmissa... Viimeisimmän "christieni", Mabellen kahdet kasvot suorastaan hotkin maanantai-ilta-tämä päivä aikavälillä.

Jotkin asiat eivät muutu kuudessakymmenessäkään vuodessa: hammaslääkärikäynnit olivat kauhun aihe silloin ja usein nykyäänkin. Hercule Poirot näkeekin maailman synkkänä ja murhanhimoisena paikkana mennessään hammaslääkärille mutta poistullessaan on jo hilpeämpi. Kuitenkin puoli tuntia tämän jälkeen hän saa päätarkastaja Jappilta puhelun, jossa kerrotaan hänen hammaslääkärinsä tehneen itsemurhan.

Tässä ei ole Poirot'n tai kenenkään muun mielestä mitään järkeä, sillä hammaslääkäri vaikutti kaikkea muuta kuin itsetuhoiselta. Pian kuitenkin tulee ilmi toinenkin kuolema, erään samaisen hammaslääkärin potilas. Vaikka tämä tarjoaakin järkevän kaavan kuolemille - hammaslääkäri pisti liikaa myrkyllistä puudutusainetta, tajusi tekonsa ja ampui itsensä - näkee Poirot selityksen äärimmäisen outona ja alkaa tutkia asiaa tarkemmin... Tällöin asiaan sekaantuu mm. merkittävä poliitikko Alistair Blunt ja iäkkäämpi neiti Mabelle Sainsbury Seale.

Nyt voisin taas kirjoittaa, kuinka kirja on 'perinteistä Christietä parhaimmillaan' ja 'yllättävä, loppua ei etukäteen olisi voinut aavistaa'. Näitä kommentteja voisi kuitenkin jakaa ainakin lähes jokaisesta Christiestä, joten keskitytään nyt sitten muihin asioihin. Christien kirjoille tyypillistä on ettei puoliakaan henkilöistä muista kirjan loppupuolella, mutta tässä kyseisessä teoksessa niin ei käynyt. Lukijalle esitetään taas muutama selkeä epäilty, mutta kuten christieissä aina, ei ketään voi sulkea pois epäiltyjen listalta. Suomenkielinen nimi Mabellen kahdet kasvot on sekä kiinnittää huomion neiti Sainsbury Sealeen liian nopeasti että on ehkä aavistuksen liian yhteen kohtaan tarraava. Lukujen nimet on poimittu eräästä todennäköisesti englantilaisesta runosta poimittu, ja Christien on opettanut kirjoillaan minut rakastamaan näitä pikku rallatteluja! Tässäpä siis k.o. runo Panu Pekkasen suomentamana kirjan alusta:

Yksi, kaksi,
kuka kengänsoljen raksi?
Kolme, neljä,
on tytön ääni heljä.
Viisi, kuusi,
ota korret, lintu huusi.
Seitsemän, kahdeksan,
ne järjestykseen asetan.
Yhdeksän, kymmenen,
iso lihava kananen.
Yksitoista, kaksitoista,
kaivajat pois puutarhoista.
Kolmetoista, neljätoista,
hakkailusta kolmas poista.
Viisitoista, kuusitoista,
piiat puhuvat yhtä ja toista.
Seitsemäntoista, kahdeksantoista,
naista on niin monenmoista.
Yhdeksäntoista, päästiin kahteenkymmeneen,
hyvää yötä, mitä enää nyt teen?

Ja vielä same in English:

One, two,

Buckle my shoe;

Three, four,

Knock at the door;

Five, six,

Pick up sticks;

Seven, eight,

Lay them straight:

Nine, ten,

A big fat hen;

Eleven, twelve,

Men must delve;

Thirteen, fourteen,

Maids a-courting;

Fifteen, sixteen,

Maids in the kitchen;

Seventeen, eighteen,

Maids a-waiting

Nineteen, twenty,

My plate's empty.

Saska Jokunen

Tuija Lehtinen - R.I.P
Tähdet: 4/5

En usko, että olisin tarttunut tähän kirjaan, ellei kirjoihin toivottomasti hurahtanut kaverini olisi sitä suositellut ja hehkuttanut niin pitkään, että sai minut poimimaan sen kirjaston hyllystä. Itse en ole pahemmin Lehtisen kirjoista pitänyt, enkä koe, että poika minä-kertojana parantaisi kirjaa. Silti oli pakko kokeilla!

R.I.P on nousussa ole bändilupaus, jonka suosio lepää uljaan keulakuvan Hassen varassa. Bändin hurjaa menoa seuraa roudari-Saska, lukion keskeyttänyt Jaska Jokunen, Hassen nuorempi serkku, joka lippiksen riisuessaan menisi Hassesta. Saska ei ole vain roudari, vaan hän myös sanoittaa bändin biisit ja hoitaa ihailijapostiin vastaamisen. Hän odottaa kirjeitä salaperäiseltä Runotytöltä, joka kaikkien muiden kimmafanien tavoin haaveilee Hassesta. Hassella ei kuitenkaan mene niin hyvin, kuin luullaan, ja bändi on vaikeuksien edessä.

Tarina voi vaikuttaa vähän tylsältä, sillä alussa on toimintaa on harmittavan vähän. Välillä Saskaa on vaikea ymmärtää: miksei hän sano Hasselle lainkaan vastaan? Saska kuitenkin saa paljon anteeksi järjettömillä letkautuksillaan. Lukeminen oli mielenkiintoista, kun epätodennäköisimmässä tilanteessa oli jokin sanamuoto, mikä sai hymyn huulille. Tempo, jota yleensä dissaan hitaaksi, oli juuri sopiva – rauhallinen mutta rullaava. Sen sijaan mieltä jäi hieman kaivertamaan pari ilmiselvää paljastusta, jotka Saska oivalsi vasta rautalangasta tavattuaan.

Näillä sanoilla annan ensimmäistä kertaa elämässäni Tuija Lehtisen kirjalle neljä tähteä viidestä. Suosittelen nuorten kirjojen ystäville, jotka haluavat lukiessaan pitää jalat maassa.

- Sophia

Idän pikajunan arvoitus

Erään englanninkielisen painoksen kansi.

Eräs Christien tunnetuimmista kirjoista ja AgathaChristie.com onkin määritellyt kirjan Must Read -listalle muiden klassikkojen kuten Sophian mainitseman Eikä yksikään pelastunut -kirjan kanssa.

Hercule Poirot matkustaa idän pikajunalla takaisin kohti Englantia ja hänen huomionsa kiinnittyy heti siihen, kuinka erilaisia kaikki matkustajat ovat ja kuinka täynnä juna onkaan ottaen huomioon vuodenajan. Matkalla juna joutuu pysähtymään lumen tukittua reitin ja samoihin aikoihin huomataan, että junassa on tapahtunut murha.

Kuollut on herra Ratchett, joka on aiemmin yrittänyt palkata Poirot'n henkivartijakseen. Eräs herra Hardman kertoo edustavansa etsivätoimistoa ja olleensa paikalla suojellakseen herra Ratchettia. Motiivi on hieman epäselvä, kunnes paljastuu, että herra Ratchett onkin oikeasti kylmäverinen lapsennappaaja Cassetti. Matkustajista alkaa paljastua erinäisiä mielenkiintoisia asioita ja juttu meneekin kokoajan entistä mutkikkaammaksi...

Idän pikajunan arvoitus (The Murder on the Orient Express) on eräs Christien nerokkuuden ilmentymistä. Tapaus on hämmentävä ja sumuttava. Valitettavasti itse olin aiemmin nähnyt kirjasta tehdyn filmatisoinnin joten en täysin voinut heittäytyä kirjan aiheuttamaan päänvaivaan, mutta kuten yleensäkin, kirja oli elokuvaa parempi. Suosittelen ehdottomasti kaikille arvoitusdekkarien ystäville!

Tähtiä:
*****/5

(ja ei mitään muttia, täysin ansaitut tähdet!)