"Just once I'd like to a crypt thing to say, 'Okay, luv, slip me a fiver and I'll take an early coffee break, wink, wink, nudge, nudge.'"

James Alan Gardner: Lara Croft: Tomb Raider: The Man of Bronze

Valitettavasti Lara jää taas vaille tuota niin kovin toivomaansa lausetta, joka otsikossakin esiintyy! Kyllä, armaat TR-fanit ja mieleltänne avoimet lukijat: virallisten Tomb Raider -romaanien viimeinen osa esittelyssä nyt!

Romaanisarjan juhlavassa (muttei toivon mukaan lopullisessa) päätöksessä peleistä tuttu Lara Croft kohtaa jotain, joka ei ole tästä ulottuvuudesta: pronssisen androidimiehen, joka on ollut maan päällä ikuisuuksia. Tasoitukseksi Laran vihollisleiristä löytyy tuttuakin tutumpi kasvo, jo edellisen kirjan alussa esittäytynyt Lancaster Urdmann! (Urdmannia Lara kuvaa mm. seuraavin sanankääntein: "toad" = rupisammakko, "a smirk on his porcine face" = itsekäs/typerä hymy porsasmaisilla kasvoillaan)

Koko tarina alkaa, kun Laran hyvä ystävä Reuben Baptiste haluaa tavata Laran. Lara löytääkin Reubenin varsovalaisesta sairaalasta, joka on rikollistenkin suosima kirjanpidon väljyyden vuoksi. Reubenilla on perässään joku, joka haluaa ehdottomasti patsaan, jota Reuben salkussaan kuljettaa - Osiriksen patsaan, joka on kartta mystisten pronssinpalasten perään. Myöhemmin St. Bernwardsin katedraalissa huomataan liian myöhään, että Reubenin ollessa tajuttomana patsas on vaihdettu pommiin. Toisessa huoneessa löytyy pronssinen androidi (Pronssi tutuille), joka jahtaa rikollisia ja jolla on oma lahkonsa, Order of Bronze. Order of Bronze metsästää maagisia pronssinpalasia, jotka on irrotettu Pronssista ja siroteltu ympäri maailmaa... - aivan kuin muinaisegyptiläisessä Osiris-myytissä - ja ystävänsä kuolemasta toipuva Lara suostuu etsimään Pronssin paloja kuultuaan, että Urdmann olisi kaiken takana...

Aivan, olisi. Ei liene suuri yllätys, että takana piilee jotain suurempaa - no, lukekaa kirja ja yllättykää! Pienestä egyptologian tiedosta on hyötyä, sillä jos tuntee Osiris-myytin, kirjan juonen tajuaa käden käänteessä. Kaltaiseni muinaisen Egyptin mytologiasta kiinnostuneiden amatööriegyptologien on kuitenkaan turha hihkua riemusta, sillä Egyptin historiaa kirja riipaisee vain juuri Osiris-myytin verran. Niin lähellä, mutta silti niin raivostuttavan kaukana, eikö?

Oma tunnelmani kirjaa lukiessa romahti siinä vaiheessa kuin pronssiandroidi esiteltiin. Suora sitaatti ajatuksistani: Mikä scifikirja tämä nyt on olevinaan? Matkustakaa nyt vielä tulevaisuuteen ja tuokaa kasa robotteja mukananne! Kirja kuitenkin ylläpitää melko hyvin perinteistä Tomb Raider -tunnelmaa. Kieli on hyvin brittiä, ja toisin kuin edelliset kirjat, tämä on kuvattu Laran näkökulmasta. Laran huumorintaju on sujautettu hyvin mukaan, unohtamatta tietenkään räjähtävää toimintaa ja mukanaan vievää juonta. Voitte uskoa, ettei tämän lukemista vain voi lopettaa kesken! Samalla sitä haluaa kuitenkin säästellä (etenkin kun omat TR-kirjani loppuvat tähän)... Kaiken kaikkiaan menevämpää luettavaa kuin The Lost Cult, vähemmän kytköksissä peleihin kuin The Amulet of Power sekä juoneltaan scifimpi kuin kumpikaan edellä mainituista, mutta laramaisessa huumorintajussa on onnistuttu edeltäjiä paremmin.

Antaa tähtösten kertoa:
***½/5

Ja sitten vielä ekstrana tällainen minisanakirja (englanti-suomi) jossa hieman kirjasta napattua sanastoa... siitä voitte myös arvailla juonta ;D

eccentric - eriskummallinen
mayhem - hävitys, sekasorto
cavern - luola
smirk - (typerä) hymy, hymyillä (itserakkaasti)
eel - ankerias
carnivorous - lihaa syövä
mow - niitää, leikata
vile - kehno, kurja, viheliäinen, alhainen, inhottava
toad - rupisammakko
pry - nuuskia, urkkia
Unauthorized Intervention - valtuuttamaton väliintulo; erisn.

Aamunkoi

Yritin kirjoittaa niin, että joukkoon livahtaisi mahdollisimman vähän juonipaljastuksia, mutta en saanut karsittua kaikkia pois... jos siis suunnittelet lukevasi itse tämän kirjan piakkoin niin ei ehkä kannata lukea tätä osaa :D

Stephenie Meyer - Aamunkoi

Lannistavalta vaikuttava sivumäärä(664) ei tuntunut juurikaan, kun vampyyrien maailmaan, Forksiin ja muihin tapahtumapaikkoihin, pääsi sisään. Rakastan koko Houkutus-sarjan kirjojen sivujen tuoksua, ja se onkin mulle osa lukunautintoa. Twilight-elokuvan jälkeen on helppo kuvitella minä-kertoja Bellan ääni koko kirjan ajan. Aamunkoissa mua kyllä vähän häiritsi se, että välissä oli "Toinen osa - Jacob", johon sisältyneet luvut kuultiin Jacobin näkökulmasta. Tietysti se oli hyvä, koska Bella ei olisi voinut kertoa esim. susien telepaattisia keskusteluja, mutta silti Jacob-on-kamala-me-ei-tykätä-Jacobista -asenne sai välillä selailemaan ja katsomaan, milloin Bellan kertoma kolmas osa alkaakaan.

Muuten Jacobin rooli ei enää ärsytä niin paljon, kuin(ainakin mua ärsytti) Uudessakuussa ja Epäilyksessä. Bella ja Edward menevät naimisiin, eikä Jacob rakkaudestaan huolimatta enää haaveile Bellasta niin toivottomasti. Kesken kuherruskuukauden Bella kuitenkin huomaa kantavansa yllätystä, joka tappaa häntä sisältä käsin. Bella ei kuitenkaan edes suunnittele selviytyvänsä siitä ihmisenä. Jacob odottaa kauhulla Bellan vampyyriksi muuttamista, josta tulisi sodanjulistus - onhan osa Culleneiden ja susien tekemää sopimusta se, etteivät Cullenit tee uusia vampyyrejä.

En osaa sanoa, kohoaako tämä jopa Houkutus-sarjan parhaaksi kirjaksi. Ainakaan Jacob ei tällä kertaa laskenut pisteitä. Lempivampyyrini Culleneista on Alice(jolla on elokuvassa niin ihanat hiuksetkin!), eikä Alicen osuus loppuratkaisussa ollut siis lainkaan mieltäalentava(haha).

Enkä jaksa suositella tätä kenellekään, koska jos joku ei tykännyt edellisistä osista, ei tykkää tästäkään, mutta sitä vastoin jos piti, on varmasti jo lukenut tämän!

Pisteet(en toki ota tavaksi:D):

*****/5

- Sophia

Seljalta maailman ääreen

Kuka muka ei nyt sitten tiennyt, että tykkään tyttökirjoista? Käsiä ylös? Se on kuitenkin yksi maailman varmimmista asioista. Kaikki alkoi(lupaavasta aloituksesta huolimatta en aio luennoida koko Montgomery-Alcott -rataa kulkevaa historiaa) Anna-sarjasta, ja niistä kuljin Alcottin kirjojen ja Runotyttöjen kautta suomalaiseen Rauha S. Virtasen Selja-sarjaan. Selja-sarja on siitä jännä, että ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1955, ja toisiksi uusinta osaa, Seljalta maailman ääreen(2002) edelsi vuosien tauko. Tänä syksynä ilmestyi sarjan päättävä osa, Seljan Tuli ja Lumi. Ennen kuin otan yöpöydälleni sen, ajattelin lukaista Seljalta maailman ääreen toisen kerran, että pysyn kärryillä.

Koko edeltävä sarja oli yhtä kevyt, hauska ja mukava, kuin muutkin tyttökirjat. Jotenkin tykkäsin tästä vielä enemmän, en tiedä miksi - tekikö sen kotoisat luontokuvaukset, eloisammat henkilöt vai mitkä.
Seljalta maailman ääreen kuitenkin muuttaa kaiken. Ajassa on siirrytty yli kymmenen vuotta eteen päin, ja Seljan Kris, Margarita ja Dodo ovat miestensä ja ystäviensä kanssa keskellä Chilen sotilasvallankaappausta vuonna 1973. Suomessa asuvat Virva, Aki, Kai ja nuorin sisar Tuli ystävineen tekevät ahkeraa avustustyötä ja osallistuvat mielenosoituksiin. Leppäkertuntiellä painaa huoli mieltä, ja kun tytöt saavat puheluita läpi Chilessä, ei niissä paljon ehditä kertoa. Koko asia, joka muuten tuntuisi niin kaukauiselta, muuttuu painajaiseksi ja peloksi lähimmäisten selviytymisestä.

Hyvän kirjan pitää mietityttää, naurattaa ja itkettää. Tämä teki(taas kerran) niitä kaikkia. Nuorten politiikan pohtiminen, jota ei nykypäivänä ainakaan meidän koulussa harrasteta, sai ajattelemaan asioita - kun heidän pitää valita puolueensa ja ystävät sen mukaan. Naurusta pitivät huolta Margarita pikku pojat, Marius ja Matias, jotka sulostuttivat Suomessa tuskailevien elämää. Itku taas tuli silmään Chilen kauhuista ja kohtaloista lukiessa.

Suosittelen tätä niille, jotka ovat lukeneet muitakin tyttökirjoja. Ainakaan suomalaisista en ole vielä löytänyt mitään näin ihanaa. Myös tavallisia tyttökirjoja höpöhöpönä pitävien kannattaa kokeilla, koska tässä tunnelma on synkempi ja jännittävämpi, kuin muissa.

Tähtiä annan ensimmäistä kertaa

*****/5

Nyt alan lukea Stephenie Meyerin Aamunkoita. Varasin sen kirjastosta, en kirjakaupasta, siksi kesti jonkin aikaa saada se käsiini.

- Sophia