24 tuntia aikaa

Kun vastustaja on valmis tappamaan itsensä lisäksi miljoonia ihmisiä ja USA:n varapresidentin sekä Venäjän presidentin vaimon, vain yksi mies voi estää tämän kauheuden - ja hän on Jack Bauer!

Marc Cerasinin kirjoittama 24 - Troijan hevonen (24 - Trojan Horse) kirja perustuu hyvin tunnettuun 24 -sarjaan. Kirja on jaettu 24. lukuun ja joka luvun alussa kerrotaan kellon aika, jolla luodaan selvä yhteys sarjan tikittävään digitaaliseen kelloon. Kirjassa Hassaniksi itseään kutsuva terroristi on luonut tsetseenijärjestön, jota on syytä pelätä: käyttäen Hassanin, erään maailman ensimmäisistä terroristeista, keinoa hän on taivuttanut itselleen vahvan tukijoukon. Tuo keino on huumata uhri ja viedä tämä puutarhaan, jossa vaikuttaa aivan Paratiisilta. Myöhemmin hän väittää uhrille tämän käyneen Paratiisissa ja pääsevän sinne uudestaan, mikäli hän uhrautuu aatteen puolesta. Vahva houkute ja huumeiden vaikutus aiheuttavat sen, että nämä terroristit ovat entistäkin vaarallisempia - he voivat olla ketä vain, ihmisiä, joita aatteen ei luulisi kiinnostavan - ja he ovat valmiita kuolemaan.

Chamberlain Auditoriumissa Los Angelesissa on alkamassa Silver Screen Awards, julkisuuksia kuhiseva elokuvagaala. Silver Screen Awardsiin osallistuu entisten työkavereidensa kanssa myös Teri, Jackin vaimo. Palkintojenjako keskeytyy kun Vapaan Tsetsenian iskujoukot ilmoittavat ottaneensa gaalan haltuunsa. Panikoidessaan Terin ystävättären synnytys alkaa etuajassa, eikä terroristit ole sitä kaikkein myötätuntoisinta porukkaa...

Venäjän presidentin vaimo ja USA:n varapresidentin vaimo sekä näiden muutama avustaja pääsevät turvaan kellarikerrokseen sankarillisten turvamiesten avulla. Ehtiikö CTU:n iskujoukot pelastamaan heidät ennen kuin terroristit löytävät heidät, vai muuttuuko Silver Screen Awards televisioiduksi verilöylyksi?

Kaiken kaikkiaan 24 - Troijan hevonen muistutti monin paikoin sarjaa: se ei kaunistellut asioita eikä anteeksipyynnellyt. Kirjassa myös suuren suosion saavuttanut Edgar Stiles esiintyy tiettävästi debyyttinsä. (Edgar, jonka loppu oli niin traaginen, että jenkkiläiset lehdet pistivät tuon sympaattisen veikkosen kansikuviin!) Kirja pomppii Tijuanan, jossa Tony Almeida on suorittamassa tehtäväänsä Fay Hubleyn kanssa, ja Los Angelesin välillä, mutta kirjaa on suhteellisen helppo seurata. Tietokonekieli voi käydä sitä tuntemattomalle välillä melkoiseksi hepreaksi, ja tämä on toistaiseksi ainoa kirja jossa olen toistaiseksi lukenut kenenkään sanovan kesken kriisitilanteen w00t! (Kiitos Milon loistorepliikin ja koko kirjan kirjoittajalle tästä ^^)

Kirjaa suosittelen niille, jotka pitävät itse tv-sarjastakin ja ovat valmiita haastamaan aivonsa taas kerran, kun 24 tulee, hämää ja hyökkää tukijoukkojen ollessa yhä jumissa liikenneruuhkassa!

Tähtiää:
****/5

~ SkedeL

Ruusunen

Rauha S. Virtasen Ruusunen on taas yksi niistä kirjoista, jotka voin sanoa lukeneeni, mutta joista ne muista mitään. Syynä on useimmiten se, että kirja oli tylsä, mutta halusin kahlata sen läpi, niin kuin tässä tapauksessa. Mutta koska haluan lukea rakastamani Selja-sarjan lisäksi jotain muutakin Virtasen tuotantoa, lainasin tämän pitkästä aikaa kirjastosta.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias abiturientti Niina Lähde, Ruusunen. Kirjallisuus on Niinan elämä; hän rakastaa lukemista ja kirjoittamista, ja viettää huoneessaan lukien tai romaaniaan rakennellen enemmän aikaa, kuin ystäviensä kanssa. Muu perhe ei ole yhtä innostunut kirjallisuudesta, vaikka Niina yrittääkin saada 14-vuotiasta pikkusiskoaan, Tuirea, lukemaan ja pitämään lukemastaan.

Eräänä elokuisena päivänä Lähteen perheen vanhaan taloon, joka sijaitsee samalla kadulla uuden kodin kanssa, muuttaa vuokralaisia. Rannikon perhe on melkein tuttu, koska perheen äiti, Annariitta, on Niinan äidin lapsuudenystävä. Niina taas tappaa Annariitan miehen, Antti Rannikon, joka on oikea kirjailija. Ja, kuten takakannessa sanotaa, "Ruusunen tapaa prinssinsä."

Ruusunen on 17-vuotiaan Niinan ja 30-vuotiaan Antin rakkaustarina. Niina ja Antti huomaavat, kuinka samanlainen heidän ajatusmaailmansa on, ja pikku hiljaa rakastuvat. Asia ei tietenkään ole helppo Niinalle, ja ainainen salailukin ottaa voimille. Kärsimään joutuu myös Tuire, sekä Niinaan ihastunut Veijo. Perhe ei alusta alkaenkaan sulata edes Niinan ja Antin ystävyyttä, joten koko totuus saa aikaan melkoista sotkua.

Ruusunen on yksi Rauha S. Virtasen upeista tyttökirjoista. Se on hyvin erilainen, kuin jo mainitsemani Selja-sarja, mutta joistakin kohdista tunnistaa, että kyseessä on sama kirjailija.
Suosittelen Ruususta ennen kaikkia niille, jotka eivät ole paljon lukeneet tyttökirjallisuutta. Kirjan kertoma tarina ei ole aikaan sidonnainen, vaan se olisi voitu kirjoittaa yhtä hyvin 2000-luvulla(kirjahan on siis julkaistu vuonna 1968).

Tähtiä:

***/5

- Sophia☺

Pikku prinssi

Olen lukenut Antoine de Saint-Exupéryn(minkäköhän ikäisenä Antoine oppi kirjoittamaan nimensä?!) Pikku prinssin jo pariin kertaan. Siinä on vähän päälle 90 sivua, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi nopealukuinen. Pikku prinssi kannattaa lukea ajatuksella ja miettiä jokaista tarinaa baobabeista, Kuninkaasta, Turhamaisesta, Liikemiehestä, Juoposta, Lyhdynsytyttäjästä ja Maantieteilijästä. Sillä, kuten kirjassa sanotaan, he ovat kaikessa hupsuudessaan isojen ihmisten näköispatsaita. Sellaisia, jollaisiksi kukaana ei halua tulla, mutta moni aikuinen tulee.

Kirjan alusta ja avatuista boakäärmeistä lähtien kirjailija tuomitsee isoja ihmisiä kuitenkin ymmärtäen heitä: "He ovat sellaisia. Ei pidä olla heille vihainen. Lasten täytyy koettaa kärsiä isoja ihmisiä." Kirjailija, minä-kertoja, on itse sielultaan lapsi, mutta muistuttaa omaksi häpeäkseen välillä isoa ihmistä.

Tarina Pikku prinssistä on varmasti pienempienkin lasten mieleen, mutta mitä vanhempi on, sitä paremmin kirjan viisauden ymmärtää. Jokaisella lukukerralla tajuaa jotain uutta. Yksikään luku ei ole kirjassa ilman syytä, vaan jokaista pitää pohtia ymmärtääkseen sen tarkoituksen.

Harvaa kirjaa suositellaan kaikille, mutta tätä voin suositella!

Tähtiä:

*****/5

- Sophia