Mökkilukemisia

Heippa pitkästä aikaa!
En ole hirveästi viimeaikoina ehtinyt (lue: jaksanut) kirjoitella arvosteluja tai mitään muutakaan saatikka skannata kirjankansia (asia, jossa olen laiska yleensäkin) mutta olen kyllä lukuhaasteeseen aina päivitellyt lukemisiani. Viimeisin Christie-urakkani, Ikiyö, jätti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja sitä edeltänyt herkku Totuus Hallavan hevosen majatalosta velmuili tiensä myöskin sydämeeni. Molempia suosittelen lämpimästi mökillä luettavaksi, mutta varaa toki hyvää, rauhoittavaa seuraa mukaan jos sinua hirvittää helposti!

Kuten sanottua, kirjankansien skannailu ei ole niin kovin jännää tai mielenkiintoista että olisin sitä viimeaikoina viitsinyt tehdä, joten halpamaisesti nappasin eri kirjankannen kuvan... mutta puolustaudun sillä että tuonkin Winnie-the-Poohin on kuvittanut Ernest H. Shepard ja kuvista päätellen tuo lienee sama kirja jota itse luen. Oman Nalle Puhini, The Complete Winnie-the-Poohin sain alakoulusta englanninkielen stipendiksi ja olen nyt pitänyt sitä mökkilukemisenani (lue: tomuttunut kirjahyllyssä useita vuosia...). Kuitenkin näitä keveitä juttuja on ihan mukava lukea mökillä, ja kun ne on englanniksi niin siitä saa hyvän syyn lukea niitä. Eli go ahead, laddies and ladies, I recommend this book warmly!

Mitäpä muuta mökille? No sarjakuvia tietysti! Mangaa ja/tai länsimaista. Mm-mm! Mikäli et ole vielä täysin kyllästynyt alati toistuviin romanttisiin juonikuvioihin, kannattaa kokeilla myös Harlequineja. Kirpparilta löydät parhaimmillaan kaksi tai jopa kolme eurolla, mutta varo kiskureita: 4-5€ yhdestä Harlequinista on paljon!

Sitten itse mökkilukemisesta. Itse suosittelen lämpimästi, että illalla lukiessa sytytät kynttilän ja painut kauemmas muusta porukasta - tai sitten vain suljet heidät henkisesti pois ja eläydyt täysillä kirjaan! Suosittelen lämpimästi, etenkin kirjojen kuten Totuus Hallavan hevosen majatalosta tapauksessa.

Tärkeät kirjat

Aloin miettiä, mitkä kaikki lukemani kirjat muistan heti, vaikka lukemisesta olisikin aikaa. Suurin osa näistä kirjoista oli sellaisia, jotka voisin lukea nytkin, vaikka jotkut osaankin ulkoa. Esittelen nyt päällimmäisenä mieleen tulleita kirjoja (:

J. K. Rowling - Harry Potter ja Azkabanin vanki. Pottereita on totta kai tullut luettua, ja tähän mennessä kaikista lempparini on juuri toi kolmas kirja. Rakastan sitä "Tylypahka-tunnelmaa", ja viimeisissä kirjoissa sitä ei kunnolla enää ole. Lisäksi olin aikoinaan ihan hepulissa, kun lopussa riitti aina vain yllättävämpiä käänteitä :D (Luin kirjan ihan suomeksi, en vaan löytänyt nopeesti kunnollista kuvaan suomalaisesta kannesta...)

Louisa M. Alcott - Pikku naisia. Tyttökirjavaihe iski mulle voimakkaiten päälle kolmisen vuotta sitten, ja sillon tää olikin yksi lempikirjoista. Nyt en ole vähään aikaan Alcottin kirjoja lukenut, ja luulen, etten rakastanut niitä kaikkia, mutta muistan vain, miten ihania ne välillä olivat. Erityisesti tämä.

Philip Pullman - Universumien tomu -trilogia. Paikoittain ehkä vähän pitkäveteisiä, mutta silti jäänyt mieleen jänninä ja mukaansatempaavina kirjoina.

S. C. Lewis - Narnia-sarja. Alkoi, kun mulle luettiin ääneen Velhoa ja leijonaa. Sitten kun joskus opin itse lukemaan ja sain tietää, että osia on enemmänkin, keräsin kaikki hyllyyn ja luin ne oikeassa järjestyksessä. Uskomattoman ihana maailma.

Astrid Lindgren - Kerstin ja minä. Todellakin paljon aikaa sitten lukemani kirja, josta en muista paljon mitään muuta, kuin että tytöt ovat kaksosia ja ajavat yhdessä vaiheessa pyörillä. Pitäisi varmaan lukea uudelleen, koska kuitenkin jäi sellainen olo, että rakastin tätä kirjaa (:

Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään selvinnyt. Tykkään paljon dekkareista, ja tähän mennessä paras löytöhän on tunnetusti Christien kirjat. Erityisesti tuo on todella jännittävä ja erilainen, suosittelen, jos ette ole lukeneet.

Nuo siis tulivat ensimmäisenä mieleen - olen varmasti lukenut kirjoja, jotka ovat yhtä hyviä tai parempia, mutta nämä muistin ensiksi ja koin tärkeimmiksi :)

- Sophia

Agatha Christien toinen puoli

Anteeksi laiska päivittelyni. Lupaan ja vannon esitteleväni Lara Croft: Tomb Raider: The Lost Cultin joku päivä, sain sen luetuksi pari päivää sitten... Sain muuten myös Naisten etsivätoimisto nro 1:n luetuksi jo 28.7., pahoittelut taas. Tekosyyksi voin vetää vaihtelevan lukutahdin: joinain päivinä en lue lainkaan, yksikin päivä ahmin yhteensä 456 sivua, sisältäen myös yhden kokonaisen kirjan (hyvä on, myönnettäköön, se oli Mystery Club -kirja). Lupaan tehdä Neiti etsivä - ja Mystery Club -kirjoista jonkunlaisen yhteenvedon joku päivä. Nyt kuitenkin takaisin aiheeseen, Murhamamman toiseen puoleen!

Niinpä niin, Christie, tyytyväisenä voit kurkkia sieltä lehtesi takaa - 33 vuotta kuolleena ja yllätät minut yhä uudestaan ja uudestaan!

Itselleni (niin kuin varmasti monelle muullekin) Agatha Christie on ennen kaikkea täysin voittamaton arvoitusdekkarien kirjoittaja. Eräs päivä luin kuitenkin loppuun joskus hamassa varhaisnuoruudessani aloittamani kirjan He tulivat Bagdadiin (They came to Baghdad). Kirjassa patologinen valehtelija Victoria Jones menettää työnsä matkittuaan sangen onnistuneesti pomonsa vaimoa töissä - harmi vain, että kyseinen pomo sattui kuulemaan ja näkemään tämän. Victoria, joka kieltäytyy huolehtimasta huomisesta, ottaa potkut tyynesti ja painuu kahville. Siellä hän tapaa hurmaavan nuorenmiehen Edwardin, joka kertoo lähtevänsä valitettavasti piakkoin Bagdadiin ja pyytää saada ottaa kuvan Victoriasta. Victoria on luonnollisesti imarreltu hyvätapaisen nuorenmiehen huomiosta. Myöhemmin hän päättää lähteä Edwardin perään Bagdadiin - ongelmia on vain kaksi: Hän tietää Edwardista vain tämän etunimen ja tämän pomon nimen sekä tietysti se, ettei hänellä ole penniäkään. Kuin taivaasta tipahtaa työnhakutoimistoon tarjous lähteä varakkaan itsensä loukanneen leidin avustajaksi matkalle Bagdadiin, palkkana vain matka. Victoria tekaisee itselleen parit suositukset (mitäs entinen pomo antoi niin laimeat!) ja keksii itselleen kuuluisia setiä - piispan ja arkeologi Pauncefoot Jonesin, joka on kaivauksilla Lähi-idässä. Mutta vähän Victoria tietää, mihin on aikeissa sotkeutua: Bagdadissa kärsii hätää eräs herra Carmichael, joka on vastavakooja. Victorian saavuttua hotelli Tioon eräs ilta Carmichael rynnii hädässä hänen huoneeseensa ja pyytää piilottamaan hänet - seikkailullinen Victoria piilottaa hänet heti kummempia kyselemättä vaikka toinen etsijöistä on poliisinasuinen. Vaaran mentyä ohi Victoria huomaa Carmichaelin menehtyneen verenvuotoon ja paikalle tullut herra Dakin pyytää Victorialta (joka on soluttautunut Oliivinoksaan, Edwardin työpaikkaan Edwardin avulla) apua. Victoria auttaa mielellään ja saa itsensä totisesti mitä mielenkiintoisimpaan ja vaarallisimpaan seikkailuun kylmän sodan aikana!

Nuorempana hylkäsin kirjan siksi, ettei sen päähenkilö ollut Poirot tai Marple. Nyt lukiessani sitä miellyin kovasti sympaattiseen ja huolettomaan Victoriaan, jonka on lähes mahdotonta olla keksimättä valetta - onhan se paljon mielenkiintoisempaa keksiä värikäs tarina kuin kertoa tylsä totuus. Ikävää Victorian kannalta onkin, että hän kuulostaa paljon luonnollisemmalta valehdellessaan kuin puhuessaan totta. Rakastan Victorian carpe diem -asennetta (Kuinka moni meistä lähtisi pennittömänä Bagdadiin varmana siitä että selviytyy johonkin työhön siellä? Oikeasti?) ja päähenkilönä hän on mielestäni vahva. Suosittelen siis ennakkoluulotonta asennetta kaikkiin Christien kirjoihin: vaikkei Dame Agathan arvoitusdekkareita voita mikään, ei Christie tällaisessa kansainvälisessä trillerissäkään huono ole! Ja kuten aina "Christieissä", kannattaa todellakin kiinnittää huomiota pieniinkin yksityiskohtiin...

Tähdet loistakoot:

*****/5!

- SkedeL

Kirjasto- ja kirjatilityksiä 1

Morjens!

Tänään sain vihdoin aikaiseksi päivittää kirjan, jota luen. Yllättäen luen taas kahta kirjaa päällekkäin... mutta selitys on taas mitä mahtavin: "ku oli lukutunti ja oma kirja oli kotona..."

Tämä kirja on kyllä lainassa äiteellä, nimittäin tuo Patricia Cornwellin Julma ja tavaton (Cruel and Unusual, 1993). Bongasin sen kirjahyllyssä äidin lainojen joukosta ja nappasin sen, sillä päätin jo Ruumistarhaa (The Body Farm) lukiessani, jotta luen vielä ainakin yhden Cornwellin kirjan. Muistelin, jotta tämä ko. kirja, jota nyt luen, olisi ollut tuosta Ruumistarhasta seuraava, mutta se onkin edellinen... ja pelkään siksi tietäväni syyllisen. Ehkä juuri tästä syystä olen jämähtänyt nyt jo useammaksi päiväksi sivulle 30.

Sitten tämä Christie. Voi luoja kun minä rakastan arvoitusdekkareita! Ollessani sairas luin loppuun Kuolema Niilillä -kirjan (Death on the Nile, 1937), jossa olin puolissavälin. Olen nähnyt sen leffana mutta se oli kyllä paljon parempi kirjana. Henkilövalikoimakin on laajempi; näkemässäni leffassa ei ollut signor Richettiä, Jim Fanthorpia eikä neiti Bowersia! Poirot'n jälkeen vuorossa oli joskus muinoin aloittamani neiti Marplen seikkailu Lomahotellin murhat (A Caribbean Mystery, 1964) joka oli sivulla 10. Muistaakseni luin sitä siis n. 210 sivua... Joka tapauksessa nyt kun lukutunnilla suuntasimme kirjastoon, älykkäät ihmiset menivät lehtihyllylle mutta minä suuntasin suoraan kohti dekkareita. (ylläripylläri) Ja käteeni tarttui Christie! Poirot, tarkentaakseni. Varjossa auringon alla (Evil Under the Sun, 1941) on ottanut minut haltuunsa. Joten anteeksi vain, Patricia Cornwell, huolimatta upeasta, realistisesta ja anteeksipyytelemättämöstä kirjoitustavasta olen liian heikko vastustamaan vanhaa kunnon arvoitusdekkaria Christien tyyliin!

Niinpä niin, Poirot hyvä, en vain voi vastustaa rautaista päättelyäsi niillä kuuluisilla harmailla aivosoluillasi!

Btw anteeksi nuo luokattomat kuvat noista kirjoista... en jaksanut tarkemmin oikoa tai muuta joten ne on nyt vähän huolimattomasti rajatut! Kuitenkin, see yap soon, nyt LUKEMAAN!

- SkedeL