Tärkeät kirjat

Aloin miettiä, mitkä kaikki lukemani kirjat muistan heti, vaikka lukemisesta olisikin aikaa. Suurin osa näistä kirjoista oli sellaisia, jotka voisin lukea nytkin, vaikka jotkut osaankin ulkoa. Esittelen nyt päällimmäisenä mieleen tulleita kirjoja (:

J. K. Rowling - Harry Potter ja Azkabanin vanki. Pottereita on totta kai tullut luettua, ja tähän mennessä kaikista lempparini on juuri toi kolmas kirja. Rakastan sitä "Tylypahka-tunnelmaa", ja viimeisissä kirjoissa sitä ei kunnolla enää ole. Lisäksi olin aikoinaan ihan hepulissa, kun lopussa riitti aina vain yllättävämpiä käänteitä :D (Luin kirjan ihan suomeksi, en vaan löytänyt nopeesti kunnollista kuvaan suomalaisesta kannesta...)

Louisa M. Alcott - Pikku naisia. Tyttökirjavaihe iski mulle voimakkaiten päälle kolmisen vuotta sitten, ja sillon tää olikin yksi lempikirjoista. Nyt en ole vähään aikaan Alcottin kirjoja lukenut, ja luulen, etten rakastanut niitä kaikkia, mutta muistan vain, miten ihania ne välillä olivat. Erityisesti tämä.

Philip Pullman - Universumien tomu -trilogia. Paikoittain ehkä vähän pitkäveteisiä, mutta silti jäänyt mieleen jänninä ja mukaansatempaavina kirjoina.

S. C. Lewis - Narnia-sarja. Alkoi, kun mulle luettiin ääneen Velhoa ja leijonaa. Sitten kun joskus opin itse lukemaan ja sain tietää, että osia on enemmänkin, keräsin kaikki hyllyyn ja luin ne oikeassa järjestyksessä. Uskomattoman ihana maailma.

Astrid Lindgren - Kerstin ja minä. Todellakin paljon aikaa sitten lukemani kirja, josta en muista paljon mitään muuta, kuin että tytöt ovat kaksosia ja ajavat yhdessä vaiheessa pyörillä. Pitäisi varmaan lukea uudelleen, koska kuitenkin jäi sellainen olo, että rakastin tätä kirjaa (:

Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään selvinnyt. Tykkään paljon dekkareista, ja tähän mennessä paras löytöhän on tunnetusti Christien kirjat. Erityisesti tuo on todella jännittävä ja erilainen, suosittelen, jos ette ole lukeneet.

Nuo siis tulivat ensimmäisenä mieleen - olen varmasti lukenut kirjoja, jotka ovat yhtä hyviä tai parempia, mutta nämä muistin ensiksi ja koin tärkeimmiksi :)

- Sophia

Joanna Nadin

Nyt ois ehkä hyvä väli munkin kirjoittaa tänne jostain muusta, kuin luetuista kirjoista! Sieppari ruispellossa ei tällä hetkellä oikein etene, mutta kyllä se siitä...

Päätin siis tehdä kirjailijaesittelyn yhdestä vähän tuntemattomammasta kirjailijasta, joka on kuitenkin yksi lemppareistani. Oon tosin lukenut vasta yhden kirjan, hmmh, ja siitäkin on aikaa noin vuosi, toinen hmmh, mutta muistan silti hyvin, että se oli paras.

Kirjailijan nimi on Joanna Nadin, ja hän on englantilainen, nuorten kirjoja julkaissut kirjailija. Hänen kirjoittamansa Rachel Riley -sarja perustuu Nadinin omaan lapsuuteen-

Lukemani kirja on Hanki elämä, Rachel Riley - Traagisen tavallinen päiväkirja, eikä Nadinilta sen lisäksi ole suomennettu kuin jatko-osa, Haku päällä, Rachel Riley - Kuinka löytää se oikea.
Itse tykkäsin Rachel Rileystä siksi, että se oli hyvin hauska ja oikeastaan melko kaunistelematon päiväkirja. Perinteinen tyttökirja -vaihe taitaa alkaa olla mulla ohi, koska tällä hetkellä, jos pitäisi päättää, lukisinko Rachel Rileytä vai runotyttöä, valitsisin Rachel Rileyn. Mitenkään Montgomeryn ihania kirjoja väheksymättä.
Kaikkien pitäisi lukea Rachel Rileyja, koska ne ovat niin hauskoja - tosin ehkä vähän yliammuttuja, mutta sen takia entistä hauskempia:DD

- Sophia

Ota kiinni jos saat

Oon jo pidemmän aikaa halunnut lukea tätä kirjaa. Innostuin oikeastaan vasta, kun näin siitä tehdyn elokuvan(pääosassa Leonardo DiCaprio), vaikka kaverini olikin kumpaakin mainostanut jo ehkä vuoden.

Frank W. Abagnalen Ota kiinni jos saat on omaelämänkerta, jossa Abagnale kertoo teini-iässä aloittamastaan shekkihuijarin urasta, jonka aikana hän esiintyi mm. lentäjänä, lääkärinä ja lakimiehenä, vaikkei ollut edes suorittanut lukiotaan loppuun. Kaikki alkoi siitä, kun Frank sai isältään auton ja bensakortin, jolla hän huijasi satoja ja tuhansia dollareita. Kotoa lähdettyään Frank löysi shekkiväärentämisen, ja osasi lopulta myös väärentää itselleen lentolupakirjan ja Pan Amin henkilöstökortin.
Kuudessa vuodessa Abagnale lunasti väärennetyillä shekeillä yli kaksi ja puoli miljoonaa dollaria.
Kiinni jäätyään hän virui kyllä vankilassa, mutta sitten FBI palkkasi hänet opettamaan agenttejaan ja yhdysvaltalaisia pankkeja tunnistamaan ja ehkäisemään väärennöksiä.

Vaikka tiesin juonen elokuvan nähtyäni, halusin silti lukea tämän. Yleensä en edes kerro loppuratkaisuja kirjoista, koska itse en ainakaan ehkä jaksaisi lukea kirjaa, jonka ratkaisun tiedän. Tässä tapauksessa kuitenkin tein poikkeuksen, koska halusin kertoä pääpiirteissään Abagnalen elämästä. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, koska siinä on paljon muutakin, kuten ovelia väärennöksiä ja suunnitelmia. Välillä tuntui uskomattomalta, että ne toimivat.

Odotin elokuvan pohjalta paljon kirjalta, eikä se täyttänyt ihan kaikkia odotuksiani. Odotin huikeita seikkailuja, ja vaikka Frank joutui moniin läheltä piti -tilanteisiin, ei se jännittävyys aina kokonaan välittynyt lukijalle. Jos odotin, että kirja yltäisi koulunumeroasteikolla kymppiin, se sai minulta kasin. Tai seiska puolen.

Silti kannattaa lukea, varsinkin, jos ei ole elokuvaa nähnyt. Kirja oli myös aika nopealukuinen ja lähti onneksi heti käyntiin. Tähtiä annan:

***/5

(^tulossa vakioarvioinniksi, argh :D)

- Sophia

Hohto

Mur, taas mennyt ihan hävettävän kauan, ennen kuin sain luettua yöpöydällä lojuneen kirjan! Pakko myöntää, että välillä(eikä vaan välillä...) kävi mielessä, että entä jos jättäisin kirjan kesken ja ottaisin tyynesti uuden työn alle. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä, koska vaikka alku olikin kauhukirjaksi aika hidastempoinen Stephen Kingin Hohto vaikutti silti kiinnostavalta. Kunhan vaan alkaisi tapahtua! Ja onneksi alkoi - tosin noin sivulla 200...

No ei, olihan Hohto alusta asti jotenkin omalla tavallaan koukuttava. Ei kuitenkaan kauhean koukuttava, koska välillä meni pari päivää ilman että ehdin järjestää "kiireideni" keskelle aikaa lukemiseen. Mutta viimeiset kolme sataa sivua menikin sitten parissa päivässä.

Lähtöasetelma on se, ettei Torrancen kolmihenkisellä perheellä mene kovin hyvin. Isä, Jack Torrance, yrittää päästä eroon alkoholismista ja on saanut potkut opettajan työstä hakattuaan oppilaan. Vaimo, Wendy, ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, lähteä vai jäädä, ja 5-vuotias poika Danny, jonka käden Jack on kerran kännipäissään katkaissut, tietää, että on käyty lähellä avioeroa, vaikkei sanaa olekaan sanottu ääneen edes Jackin ja Wendyn ollessa kahden. Dannyllä nimittäin on hohto - hän pystyy näkemään mennyttä ja tulevaa, lukemaan ajatuksia, tietää missä kadonneet avaimet ovat ja pystyy ottamaan yhteyden kaukanakin oleviin ihmisiin. Tulevaa ja mennyttä Dannylle näyttää Tony, jota hänen vanhempansa pitävät mielikuvitusystävänä. He eivät kuitenkaan osaa selittää sitä, miksi Danny aina välillä vaipuu transsiin ja herättyään kehottaa laittamaan ikkunan kiinni, koska yöllä sataa kovasti.
Jack on siis menettänyt työpaikkansa, mutta vanha ystävä hommaa hänelle uuden: Overlookin hotellin huoltomiehenä. Hotelli sijaitsee vuoristossa, joka on kiinni talvet koska lumi saartaa sen, ja siksi ajaksi tarvitaan joku huoltamaan sitä. Niinpä Torrancen perhe lähtee syksyn tullen Overlookiin.
Overlookissa hohdon Dannylle tarjoamat näyt kuitenkin pahenevat. Hän alkaa nähdä painajaisia, eläviä kuolleita sekä liikkuvia pensaskasveja. Poika ei kuitenkaan ole ainoa, josta hohto ottaa vallan - Jack näkee kuolleen naiseen huoneessa 217 ja Wendy löytää hissistä vuosikymmenet sitten pidettyjen juhlien serpentiinejä ja naamioita. Pelottavat näyt pahenevat, ja hotelli alkaa ottaa Jackistä valtaa.

En ole nähnyt kirjasta tehtyä kuuluisaa elokuvaa - mutta aion kyllä kauhuleffojen ystävänä katsastaa. Kirja ei ollut kovin pelottava, vaikka välillä luinkin sydän kurkussa ja sytytin yöllä herätessäni valot varmistaakseni, ettei mikään kummajainen vaani jalkopäässä roque-nuija kädessään. Elokuvaa katsoessa olisin kuitenkin varmasti kiljunut parissa kohdassa - saada nähdä, kiljunko nyt, kun tiedän suunnilleen, mitä odottaa.

Suosittelen Hohtoa kaikille kauhun(leffojen ja kirjojen) ystäville. Mutta jos lukemasi kirjat tulevat uniin, ei ehkä kannata tarttua tähän. Ainakaan enää illan pimennyttyä. Itse odotin tosin vähän järkyttävämpää tarinaa Daily Mirrorin arvosteltua kirjaa: "Parasta kun ette lue tätä yksinänne." Päättäkää itse, haluatteko kurkata Overlookin synkeään tarinaan.

Tähtiä:
***/5

- Sophia

Lord Edgware Dies

Pitkästä aikaa kirja-arvostelu by SkedeL... Vähän tahmaista ollut tuo lukeminen tämän vuoden alussa, mutta nyt tuntuu olevan Christie-putki aluillaan, joten watch out Sophia!

Lordin kuolema (Lord Edgware Dies) on melko klassista Agatha Christietä eikä tämä ole lainkaan huono asia. Kirjassa Hercule Poirot saa toimeksiannon yrittää taivutella Jane Wilkinsonin, kuuluisan näyttelijättären ja lady Edgwaren, aviomies lordi Egdware avioeroon. Kun Poirot saapuu lordin luo neuvottelemaan asiasta, hän saa hämmästyksekseen kuulla, että lordi on jo suostunut avioeroon ja laittanut asiasta kirjeenkin ladylleen. Tämä hämmästyttää Poirot'a, eikä hämmästys ainakaan vähene kun pian (kuten kirjan nimestä ehkä pystyy päättelemäänkin) lordi Edgware kuolee. Henkilökunta voi vannoa nähneensä Jane Wilkinsonin lordin talolla hieman ennen hänen kuolemaansa, mutta toisaalta eräs rikas sir Montagu Corner vieraineen on varma, että Jane oli hänen juhlillaan. Mukaan tempautuu Janen pari päivää sitten tavannut imitoija Carlotta Adams, joka piakkoin kohtaa loppunsa, sekä monia muita, mainittakoon näyttelijä Bryan Martin, muuan Donald Ross, Janen tuleva aviomies (ja sosiaalisesti ei kovin ansioitunut) Mertonin herttua ja poikansa avioliittoa Janen kanssa äärimmäisesti vastustava Mertonin leskiherttuatar. Vaikka Japp ja Hastings luulevat Poirot'n jo hieman pimahtaneen tämän hypähtäessä teoriasta toiseen kuin vuorikauris, loppujen lopuksi draaman mestari, harmaiden aivosolujen kuningas ja rikollisten kauhu monsieur Hercule Poirot todistaa kaikille olevansa täysin järjissään.

Kuten Christien kirjat yleensäkin, tämäkin oli koukuttava ja yllättävä. Ei voi kuin miettiä, että millaiset aivot tällaisia juonia keksivät? Joka tapauksessa dear Dame Christie, I salute you!

Tähtiä:
*****/5

- SkedeL