Seljalta maailman ääreen

Kuka muka ei nyt sitten tiennyt, että tykkään tyttökirjoista? Käsiä ylös? Se on kuitenkin yksi maailman varmimmista asioista. Kaikki alkoi(lupaavasta aloituksesta huolimatta en aio luennoida koko Montgomery-Alcott -rataa kulkevaa historiaa) Anna-sarjasta, ja niistä kuljin Alcottin kirjojen ja Runotyttöjen kautta suomalaiseen Rauha S. Virtasen Selja-sarjaan. Selja-sarja on siitä jännä, että ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1955, ja toisiksi uusinta osaa, Seljalta maailman ääreen(2002) edelsi vuosien tauko. Tänä syksynä ilmestyi sarjan päättävä osa, Seljan Tuli ja Lumi. Ennen kuin otan yöpöydälleni sen, ajattelin lukaista Seljalta maailman ääreen toisen kerran, että pysyn kärryillä.

Koko edeltävä sarja oli yhtä kevyt, hauska ja mukava, kuin muutkin tyttökirjat. Jotenkin tykkäsin tästä vielä enemmän, en tiedä miksi - tekikö sen kotoisat luontokuvaukset, eloisammat henkilöt vai mitkä.
Seljalta maailman ääreen kuitenkin muuttaa kaiken. Ajassa on siirrytty yli kymmenen vuotta eteen päin, ja Seljan Kris, Margarita ja Dodo ovat miestensä ja ystäviensä kanssa keskellä Chilen sotilasvallankaappausta vuonna 1973. Suomessa asuvat Virva, Aki, Kai ja nuorin sisar Tuli ystävineen tekevät ahkeraa avustustyötä ja osallistuvat mielenosoituksiin. Leppäkertuntiellä painaa huoli mieltä, ja kun tytöt saavat puheluita läpi Chilessä, ei niissä paljon ehditä kertoa. Koko asia, joka muuten tuntuisi niin kaukauiselta, muuttuu painajaiseksi ja peloksi lähimmäisten selviytymisestä.

Hyvän kirjan pitää mietityttää, naurattaa ja itkettää. Tämä teki(taas kerran) niitä kaikkia. Nuorten politiikan pohtiminen, jota ei nykypäivänä ainakaan meidän koulussa harrasteta, sai ajattelemaan asioita - kun heidän pitää valita puolueensa ja ystävät sen mukaan. Naurusta pitivät huolta Margarita pikku pojat, Marius ja Matias, jotka sulostuttivat Suomessa tuskailevien elämää. Itku taas tuli silmään Chilen kauhuista ja kohtaloista lukiessa.

Suosittelen tätä niille, jotka ovat lukeneet muitakin tyttökirjoja. Ainakaan suomalaisista en ole vielä löytänyt mitään näin ihanaa. Myös tavallisia tyttökirjoja höpöhöpönä pitävien kannattaa kokeilla, koska tässä tunnelma on synkempi ja jännittävämpi, kuin muissa.

Tähtiä annan ensimmäistä kertaa

*****/5

Nyt alan lukea Stephenie Meyerin Aamunkoita. Varasin sen kirjastosta, en kirjakaupasta, siksi kesti jonkin aikaa saada se käsiini.

- Sophia