Ramses - Lännen akaasiapuun alla

Ramsès - Sous l'acacia d'Occident

Ramses - Lännen akaasiapuun alla on Ramses-romaanisarjalle arvoisensa lopetus. Vaikka kirjaa on syytetty liian nopeasta läpikäynnistä on kirja mielestäni silti mestariteos, joka arvatenkin huipentuun Ramses Suuren siirtymiseen Lännen maahan.

Kirjassa Ramses kohtaa taas kerran uhkia, joita tuntuu riittävän joka kulman takana, sekä surua läheistensä enemmän tai vähemmän luonnollisista poismenoista. Mutta tässä kirjassa Ramses saa kokea myös suurta ylpeyttä lapsistaan ja ystävistään. Ramsesta suojaa yhä maaginen voima, joka ei anna minkään muun vihollisen nujertaa Ramsesta, kuin yhden... ja se on vanhuus.

Vahvistaakseen rauhaa Hattin ja Egyptin välillä keisari Hattušili pyytää Ramsesta ottamaan tyttärensä suureksi kuninkaalliseksi puolisokseen, mutta Ramses ei tahdo syrjäyttää uskollista Iset-Neferiä. Iset itse ei taas halua olla sodan syy ja tekee tärkeän päätöksen, joka aiheuttaa suurta surua... tämä johtaa siihen, että Hattin prinsessasta kruunataan Maathorneferuraksi, Maathoriksi, "se joka näkee Horuksen valon täydellisyyden". Maathor aikoo vietellä Ramseksen ja on melkoinen materialisti, mutta huomatessaan asioiden vaikeuden taipuu Urhi-Tešupin juoniin...

Itse pidin kirjasta ja on totta, että siinä on edellisiä nopeampi rytmi - ainakin välillä. Kirja (ja koko kirjasarja) selittää egyptiläisiä tapoja ilman jotta se pistää silmään. Ja vaikka loppu on haikea, se on myös tavallaan onnellinen - jos ymmärtää egyptiläistä maailmankatsomusta.

Tähtiä:
*****/5

- SkedeL