One, Two, Buckle My Shoe...

Agatha Christie - Mabellen kahdet kasvot
(One, Two, Buckle My Shoe, 1940-1941)
Tähdet: 4/5

Kuten kaikesta voi päätellä, olen taas lievissä Christie-tunnelmissa... Viimeisimmän "christieni", Mabellen kahdet kasvot suorastaan hotkin maanantai-ilta-tämä päivä aikavälillä.

Jotkin asiat eivät muutu kuudessakymmenessäkään vuodessa: hammaslääkärikäynnit olivat kauhun aihe silloin ja usein nykyäänkin. Hercule Poirot näkeekin maailman synkkänä ja murhanhimoisena paikkana mennessään hammaslääkärille mutta poistullessaan on jo hilpeämpi. Kuitenkin puoli tuntia tämän jälkeen hän saa päätarkastaja Jappilta puhelun, jossa kerrotaan hänen hammaslääkärinsä tehneen itsemurhan.

Tässä ei ole Poirot'n tai kenenkään muun mielestä mitään järkeä, sillä hammaslääkäri vaikutti kaikkea muuta kuin itsetuhoiselta. Pian kuitenkin tulee ilmi toinenkin kuolema, erään samaisen hammaslääkärin potilas. Vaikka tämä tarjoaakin järkevän kaavan kuolemille - hammaslääkäri pisti liikaa myrkyllistä puudutusainetta, tajusi tekonsa ja ampui itsensä - näkee Poirot selityksen äärimmäisen outona ja alkaa tutkia asiaa tarkemmin... Tällöin asiaan sekaantuu mm. merkittävä poliitikko Alistair Blunt ja iäkkäämpi neiti Mabelle Sainsbury Seale.

Nyt voisin taas kirjoittaa, kuinka kirja on 'perinteistä Christietä parhaimmillaan' ja 'yllättävä, loppua ei etukäteen olisi voinut aavistaa'. Näitä kommentteja voisi kuitenkin jakaa ainakin lähes jokaisesta Christiestä, joten keskitytään nyt sitten muihin asioihin. Christien kirjoille tyypillistä on ettei puoliakaan henkilöistä muista kirjan loppupuolella, mutta tässä kyseisessä teoksessa niin ei käynyt. Lukijalle esitetään taas muutama selkeä epäilty, mutta kuten christieissä aina, ei ketään voi sulkea pois epäiltyjen listalta. Suomenkielinen nimi Mabellen kahdet kasvot on sekä kiinnittää huomion neiti Sainsbury Sealeen liian nopeasti että on ehkä aavistuksen liian yhteen kohtaan tarraava. Lukujen nimet on poimittu eräästä todennäköisesti englantilaisesta runosta poimittu, ja Christien on opettanut kirjoillaan minut rakastamaan näitä pikku rallatteluja! Tässäpä siis k.o. runo Panu Pekkasen suomentamana kirjan alusta:

Yksi, kaksi,
kuka kengänsoljen raksi?
Kolme, neljä,
on tytön ääni heljä.
Viisi, kuusi,
ota korret, lintu huusi.
Seitsemän, kahdeksan,
ne järjestykseen asetan.
Yhdeksän, kymmenen,
iso lihava kananen.
Yksitoista, kaksitoista,
kaivajat pois puutarhoista.
Kolmetoista, neljätoista,
hakkailusta kolmas poista.
Viisitoista, kuusitoista,
piiat puhuvat yhtä ja toista.
Seitsemäntoista, kahdeksantoista,
naista on niin monenmoista.
Yhdeksäntoista, päästiin kahteenkymmeneen,
hyvää yötä, mitä enää nyt teen?

Ja vielä same in English:

One, two,

Buckle my shoe;

Three, four,

Knock at the door;

Five, six,

Pick up sticks;

Seven, eight,

Lay them straight:

Nine, ten,

A big fat hen;

Eleven, twelve,

Men must delve;

Thirteen, fourteen,

Maids a-courting;

Fifteen, sixteen,

Maids in the kitchen;

Seventeen, eighteen,

Maids a-waiting

Nineteen, twenty,

My plate's empty.